26.9.2026

Päällimmäisenä muistona kesältä varmaan upea ensimmäinen täällä Ruorasmäessä järjestämäni yön yli vaellus. Vaelluksella ratsastimme n. 15 ja 12 kilometriä yöpyen metsän keskellä pienen lammen rannalla riippumatoissa, hevoset aidattuina ihan vieressä. Saatiin täydellinen vaelluskeli. Ihaninta oli kun hevoset on niin ammattilaisia ja huolettomia. Tauolla seisovat rauhassa, Safiria voi pitää jopa irti, eikä se lähde mihinkään. Safirilla oli kiva liidata ja on ihana huomata, (nyt kun tammat tuli maaliskuussa ja on pientä vertailukohtaa) miten syvä suhde meillä näiden ruunapoikien kanssa on kuudessa vuodessa muodostunut. Pyritään tammojen kanssa toki samaan. ❤

Koko kesä ollaan saatu tiuhaan tehdä hevosten kanssa töitä, juhannuksesta koulujen alkuun melkein joka päivälle ollut maastoja, tiuhinpaan aikaan tuli joka päivä kyselyä maastoiluista ja piti myydä jopa ei oota. Yllätti minut kyllä ihan täysin, varsinkin kun en oikeastaan markkinoi mitenkään ja en enää ole ollut somessa pariin vuoteen (enkä palaa).

Kivalta tuntuu siis, että kannatti ottaa pari heppaa lisää ja että ihmiset ovat tykänneet meistä. Ja homma on edelleen tuntunut itselle tosi mielekkäältä, vaikka työn ohessa tätä tekeekin. Hevosetkin ovat jaksaneet hyvin ja kiitos ystäväni, saaneet myös lihaksia palauttavaa hierontaa. On ollut mielenkiintoista häneltä kuulla, että hevosista Safir ja Vinda eivät oikeastaan mene jumiin, lyhytrunkoisuuden takia kenties. Ja Vinda kyllä osaa liikkua energiaa säästävästi. Slepe menee vähän takakankusta jumiin ja Snepla on ollut tosi jumissa kun varoo jalkaansa. Snepla tosiaan kesällä jäi lepoon ja kuntoutan sen sitten ensi kaudelle kayttökuntoon taas.

Alkukeväästä Vindalla oli silmässä pieni haava, jonka eläinlääkäri kävi tarkistamassa. Vindaa piti myös alkaa loimittaa ötököiltä, kun maha meni ihan ruvelle. Hevarilta löytyi kyllä ihan huippu ötökkäloimi satasella, olin niin huolissani, että kaikki loimet jää johonkin pusikkoon, mutta ei tietoakaan sellaisesta onneksi! Vain muutama päähine jäi pusikkoon, mutta löytyi sitten sellainen pitkälle kaulaan jatkuva päähinemalli, joka ei hevillä tipahda nassusta hepalta…

Kesän lopulla hevoset raspailtiin ja hampaat oli helpotuksekseni ihan huippu kunnossa, vaikka iäkkäämmistä hevosista kysymys! Sneplan jalka tarkistettiin samalla, ei löytynyt mitään huolestuttavaa. Parempi tietysti, että ei tullut otettua mitään riskejä, varsinkin, kun ei vielä ihan täysin tuttu hevonen. Otettiin vielä Slepestä verinäytteet Cushingin osalta, varmuudeksi halusin tietää, kun on niin huonosti tiputtanut talvikarvan. Muita oireita ei sitten olekaan. Verikokeet ei kuitenkaan tuoneet selvyyttä asiaan, ehkä ensi vuonna tarkistetaan uudestaan.

Kausi meni siis ihan hyvin kaikista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta, toki ei tällä mitään isoja voittoja tullut tehtyä mutta kulut tuli katettua, ja sehän mulla tässä toiminnassa onkin tavoitteena.

Oma fiilis kesän säistä on ollut, että hyvä kesä – kuumia hetkiä oli tosi vähänlaisesti, ötököitä oli tosi vähän (melkein jo huolestuttavan vähän), myöskään mitään isompia myrskyjä ei osunut kohdille. Muutama sateinen retki toki ja tottakai koko yhden 5 tuntisen maaston ajan satoi! Asiakasraukat! Sen jälkeen olin kyllä vähän kohmeessa, mutta muuten itseä enemmän ilahduttaa sateinen keli ihan hevosten takia. Hevosiahan sade ei tietenkään haittaa yhtään. Nytkin syksyn alkaessa ja sadekiintiöiden täyttyessä hevoset on kesän jäljiltä täysin hylänneet pihaton, jossa ne kesällä vietti suurimman osan päivästä paossa ötököitä. Nyt ne mieluummin on sateessa kuin pihatossa saati katoksessa, nukkuvatkin taivasalla. Talvikarvaakin alkoivat kasvattaa jo syyskuussa. Talvellakin nukkuvat mieluummin hangessa kuin pihatossa. On ne aikamoisia. 🙂

Ötököistä vielä sen verran, että hirvikärpäsiä kyllä riitti. Toki hirvarikausi oli aika lyhyt, mutta pahimmillaan tapin yhden parin tunnin maaston aikana ainakin sata hirvikärpästä ja jälkikäteen harjailin 20 kärpästä hiuspehkosta… Hevosista puhumattakaan. Ei ne minua kyllä niin paljoa häiritse, mutta hevoset raaputtaisi itseään melkein joka puuhun ja varsinkin Safirin kanssa saa kyllä varoa polviaan! Asiakkaat saavat kyllä usein naurut, kun hepat nautinnollisesti jäävät rapsuttelemaan häntäänsä puunrunkoihin, niin että puunlatvat ja ratsastajat keikkuvat!

Metsässä on silti ihanaa ja selästä olen bongannut monet hyvät kanttarellipaikat. Tänä vuonna on ollut myös huiman hyvä vadelmavuosi ja hevoset olivat ystävällisesti raivanneet metsälaitumelle polut parhaille vadelmapaikoille. Ei enää harmittanut niin paljon raapimapuiksi kaadetut koivut, kun sai vastineeksi monta litraa vadelmaa, josta raaskin jopa tehdä muutaman hillon!

Kesän aikana ei tosiaan montaa lomapäivää päätyöstä ollut ja jotta jaksoin painaa kahta työtä ja hoitaa kotia, niin piti tehdä tiukka päätös, että sunnuntaisin lepään enkä tee mitään työtä. Se oli tosi järkevä päätös ja energiatasot pysyneet sen jälkeen tosi hyvinä. Aion pitää tämän linjan jatkossakin.

Niinä harvoina lomapäivä kävin äitini kanssa Hangossa, joka oli tosi kiva paikka. Tosin aina aurinkoinen Hanko oli 2 päivää kolmesta sateinen. Ei haitannut. Käytiin Bengtsärin majakalla, jossa maistoin maailman parasta voisilmäpullaa.. en varmaan enää koskaan viitsi syödä voisilmäpullaa missään muualla, kun ei varmaan ole yhtä hyvää! (Jälkihuomautuksena Bengtsärin voisilmäpulla kaihoisasti mielessäni kyllä kokeilin yhdessä nimeltä mainitsemattomassa kahvilassa ja karvas oli pettymys… Jääköön se ainoaksi kokeiluksi.)

Muina lomapäivinä ollaan veljen kanssa viety kanalan ikuisuudelta tuntuvaa projektia loppuun ja nyt alkaa näyttää jo aika valmiilta. Rakennettiin myös navetan ylisille HULPPEAT portaat, josta kelpaa nautiskella ensi keväänä. Hommien lomassa ajattelin, että siivotaan ”nopsaa” pihatto… No sehän ei ollutkaan mikään pikkuhomma, vaan seitsemän peräkärrykuormallista muhjua kahden lapion voimin ja onneksi Jarkko tosiaan kuskasi mönkkärillä kuormia ees taas, muuten tyhjennettäisiin sitä varmaan vieläkin… Ensikesän projekteissa on siis navetan lattian valaminen, huhhuh!

Tehtiin veljen kanssa myös aivan mahtava reissu Suonteen maljakiville! Sää oli maljakiville asti mitä mainioin, sitten saatiin hieman myrskyn makua ja pysähdyttiin laavulla herkuttelemassa itsetehtyjä sämpylöitä ja omenahyvettä. Maljakivien saarelle kyllä ensikesänä mennään uudestaan, koska saaren läheisyydessä oli monta tosi kivaa snorklauspaikkaa ja hiekkarantaa.

Koulujen alun myötä ratsastuskyselyt ovat hiljenneet ja ehdin alkaa keskittymään muihinkin tilan hommiin sekä sadonkorjuuseen. Tiedossa on ainakin viiriäisten haudotus, pihaton siivous, kanalan siivous, kanilan siivous, lammasaidan purku; niin, lampaat muuttivat ystävän luo, kyllä siinä muutama ikävän kyynel tuli vieritettyä, mutta tiedän, että se oli oikea päätös oman jaksamisen kannalta.

Hevosetkin ovat saaneet nauttia uimapuuhista, viimeisimpinä kertoina Safir on ollut hirmuinen vesipeto ja olen saanut taituroida omat jalat Safirin korvissa, kun se on mennyt niin syvälle veteen enkä ole osannut varautua jättämällä saappaat rannalle. Viimeksi Selpe ja Safir myös ”sukeltelivat” eli pistivät turpansa veden alle. Hassut.

En voisi olla kiitollisempi unelmieni elämästä, jota saan elää. Joka päivä kiitän tästä kaikesta. 🙏 Toivottavasti ensi kesänä Sneplakin pääsee nauttimaan lauman mukana kesän retkistä!