Kevät on työntäyteistä aikaa jo muutenkin ja nyt kun ensimmäinen kevät uudessa kodissa koittaa, niin voit uskoa, että tekemistä ei kauaa tarvitse miettiä. Onneksi oman jaksamisen mukaan on menty ja tehty fiiliksen mukaan. Asiat on edennyt ihan sopivalla tahdilla. Ja tekemisen lomassa on toki myös rentouduttu ja levätty. Kevät on ollut pitkä ja antanut siis hyvin aikaa asioiden tekemiselle.

Parasta tekemisen lomassa on ollut lampaat. Niiden kanssa ollaan hengailtu, rapsuteltu, otettu aurinkoa, tehty laitumia, kasvimaata ja risuaitaa. Irmasta on kuoritunut oikea perhelammas, joka seuraisi jokapaikkaan kuin koira. Tai no, lammas… ”seuraa kuin lammas” sanonta pätee!

Rakastan to do -tyyppisten listojen tekemistä, se selkiyttää, mitä tarvitsee tehdä, ja missä järjestyksessä asiat on parasta tehdä. Varsinkin, jos kyseessä on esim. kanalan maalaus, kanojen häkin teko, kanalan viimeistelytyöt jne. Niin oikeasti sillä järjestyksen mettimisellä säästää sähellysenergiaa. Ennenkuin voi tehdä kanalan ulkohäkin, pitää tehdä maalaus ja ennenkuin voi maalata, pitää tehdä homepesu.

Rakennusmaalaus on oma inhokki, koska kun joku sanoo että ”maalasin talon” se ei koskaan anna ilmi, miten monta ärsyttävää vaihetta siinä maalaamisessa on ollut. Ei riitä, että isket sen maalin pensselillä siihen seinään kerran, ei. Vaan se seinä pitää niillä hiton tikkailla temppuille käydä niin tuhottoman monta kertaa läpi eri vaiheissa! Ärsyttävää. Luulisi, että insinöörit olisi tässä vuosisatojen aikana jo keksineet, miten maalaamisessa pääsee vähemmällä. Mutta olihan se palkitsevaa nähdä rakennus uudessa kuosissa! Vaikka olikin vasta pohjamaalaus… Huoh.

Lampaiden kerinnät ja sorkanleikkuutkin sisälsi valmistelutyötä, nimittäin rakentelin niille kerintäpukin! Olin aluksi aika skeptinen, että mitenhän muka suostuvat seisomaan siinä, tai miten ylipäätään saan ne siihen. Treenattiin kyllä etukäteen ja Ella ja Irma kyllä olivat kuin mitäkin temppulampaita. Tosin kun kerintäpäivä koitti, oli olonsa epäluuloinen, ja jouduttiin kuitenkin käyttämään riimua kaikille, että saatiin ne pukille. Mutta kun pää jäi ”giljotiiniin” oli kaikki lampaat tosi hienosti pukilla. Taisi olla ihana päästä kuumista villoista eroon! Ellaa tosin taisi keritseminen kutitella, oli kaikista levottomin. Sen verran aion kerintäpukkia jatkojalostaa, että laitan siihen kumimaton, niin ei lampaiden sorkat liu’u. Mutta voin suositella, oli erittäin hyödyllinen kapistus! Ja helposti sen nikkaroi, kun otti vaan itseään niskasta ja teki.

Ja mitäpä muutakaan sitä keväisin tekisikään, kuin laitumia! Se on kyllä mukavaa puuhaa. Laitumen tekoon pitää aina lähteä sillain, että on aikaa. Saa kävellä, ihailla maisemia, miettiä laitumen ”asettelua”, nauttia auringonpaisteesta… Tässäkin oli valmisteluna kyllä tällä kertaa aitatolppien tervaus (ja eristimien laitto)! Sain vanhoja puutolppia ja toivottavasti tervajalat nyt kestäisivät pitkään…

Mies laittoi kasvihuoneen kuosiin ja kovasti odotellaan, että uskaltaisi siirtää taimet sinne. Muutama taimi onnistuttiin jo tappamaan liian innokkaina… Pienenpienen kasvimaankin raivailin kanalan taakse, tosin, ehkä se ei ole kaikista optimaalisin paikka kanojen uteliaisuuden takia! Pitänee tehdä aita ympärille!

Niin ja aidasta puheenollen… Kevättalvella tosiaan kaadatettiin muutama iso koivu navetan ja kanalan kupeesta (yksi rysähti kanootinkin halki, mutta parempi se, kuin navetan katto!), joista jäi jäljelle no, tietysti puunhalkomishommaa, mutta myös iso risusavotta. Joten kevät on mennyt myös risuaitaa tehdessä. Se on ollut antoisaa, koska olen päässyt tekemään lampaiden kesälaitumeen laajennusta risuaidan avulla! Se onkin hyvä tekniikka, koska risua kyllä riittää, loppumaton luonnonvara tuntuu olevan.

Onhan sitä kaiken tekemisen keskellä ehditty hevostelemaankin. Tällä viikolla kirjailija Johanna Torkkola kävi inspiroitumassa meidän hevosista, metsistä ja saunan lämmöstä. Ostin häneltä hänen esikoirkirjansa Nekropoliksen, joka on päässyt markkinoille jopa Yhdysvalloissa asti! Ties, vaikka seuraavasta kirjasta löytäisin jotain tuttua tunnelmaa meidän huudeilta!