Ensin tuli rysäyksellä varmaan metri lunta ja sitten hetken päästä rysäyksellä mittarit tippui parikytä astetta alaspäin! Lihakset mukavasti jomottaa lumitöistä. Ja pääsi Slepekin kokeilemaan lumiaurana olemista!
Olin siis nähnyt hienon videon hevosesta, joka veti taktorin rengasta kevyesti perässään kuin mitäkin höyhentä, ja aurasi sillä siis hankeen hienot reitit. Siitä inspiroituneena virittelin traktorin renkaan myös Slepen taakse – mutta hups! Ei toivoakaan, että se olisi sitä jaksanut vetää! En tiedä mistä kiikasti – oliko rengas liian painava, ottiko se hangessa liikaa kitkaa (eli oliko siinä videolla kuitenkin joku hieno viritys, mikä ei käynyt selville, esim jalakset tms alla…) vai eikö Slepellä ole tarpeeksi hyvä vetotekniikka tai olenko minä osaamaton valjastaja?

No, tiedä en, mutta traktorinrengas vaihtui muoviseen kuormalavaan ja kahteen pieneen renkaaseen painoksi. Puuterilumi sai väistyä, kun lähdettiin vähän maastoon vetämään reelle uraa. Ensikerralla kokeilen, jos riittäisi vain yksi rengas kuormalavan päälle, ja asetan kuormalavan viistosti kärki eteenpäin niin, että lumi tehokkaammin siirtyilee sivuun eikä keräänny lavan eteen niin paljon. Lunta kerääntyy lavan päälle painoksi muutenkin, niin luulen, että yksikin rengas painona riittänee. Slepe jaksoi ja toimi hienosti, mutta rankkaa oli, ja onhan nyt vetokuntokin aika kehno, kun ei ole tullut vielä vedeltyä mitään! Rekihän korkattiin heti kun oli edes pieni kuorrute lunta ja sitä se vetikin tosi kevyesti. Nyt oli selvästi rankempaa. Ja oli se rankkaa mullekin, kun sai lumessa tarpoa! Ohjatkin oli niin lyhyet, että kun yritin istua laiskana välillä kuormalavan päälle, niin jouduin kurkottelemaan ohjiin. En siis päässyt tarpeeksi taakse painoksi, joten matka tyssäili kokoajan, koska Slepeä häiritsi. Ei oo heleppoo! 😀
Nyt koitellaan kohottaa Slepen vetokuntoa ja pyllylihaksia (ja mun yleiskuntoa vissiin), varmaan parantaa taas vähän sen laukan laatuakin, Slepellä kun tuppaa välillä olemaan laukka vähemmän pyörivää ja vetotreenit tepsii siihen ”vaivaan” tosi hyvin.

Safir tottakai menossa mukana, ainoo tyyppi reissussa, jolla oli helppoa, kun sai kävellä vasta-auratulla uralla! Alla pieni videonpätkä touhuista: