11.11.2024

Karkeasti laskettuna on kesäisin tullut ratsastettua n. 300km. Aloitin unelmoimani ratsastusvaellushommat vuonna 2021 yhteistyössä ihanan mahdollistajan, Starhillin Ninan kanssa. ❤ Hevoset sain alkujaan ylläpitoon yksityiseltä samana vuonna ja vuotta myöhemmin tuli pojat ostettua. Kesäksi pojat siirtyi siis ”työlomalle” Starhilliin ja sesongin ulkopuolella asustelivat mun kotona.

2020 syntyi idea Tepooojäven vaelluksesta, kun veljen kanssa vuokrailtiin Ninalla heposia päiväretkiin ja kokeiltiin reittiä järvelle. Seuraavana vuonna sitten alkoikin päivävaellukset ja reitti muokkaantui matkan varrella hieman ”tehokkaammaksi”. Hedelmällinen yhteistyö Tarja Lehtosen kanssa loi vaelluksesta luksusta!
Unelmia eteenpäin vei myös Arja Pulkka, jonka yhteistyöllä sain luotua 2 päivän vaelluksen Aurinkoniemeen. (Nyt Aurinkoniemen toiminta on loppunut, eli tämä vaellus jää historiaan.)

Vaelluksista sain oikeastaan vain hyvää palautetta. Positiivisia kehitysehdotuksiaksia tuli toki myös ja matkalla oppi paljon. Paras palaute toki oli, kun ryhmät olivat täysiä. Se kertoo, että retkistä on puhuttu hyvää eteenpäin.

Suurimmat kiitokset ansaitsevat toki hevoset, jotka meitä kantoi niin luotettavasti. Toki myös pari haveria mahtui näille 4 vaelluskesälle, solisluun murtuma sekä nilkan murtuma. Onneksi kuriiripalvelunakin toiminut oma veli toimi näissä ensiluokkaisen hyvin.

Iloinen olen myös, että sain suoritettua kengityskurssin, joka mahdollisti varmemman toimimisen vaelluksilla, koska kengäthän kyllä kului!

Jos kaikki kesät laskee yhteen niin ratsastuskilometrejä on kertynyt 1300km… Ja tuo summa on alakanttiin. Tuli nimittäin tuurailtua Ninaa olikohan se -22 talvella, kun hän mursi ranteensa. Sen (koko)vuoden ratsastuskilometrit lähenteli varmaan jo kahta tonnia, jos nyt en ihan valehtele! 😀

Vaelluksia tuli suunniteltua, valmisteltua, markkinoitua, organisoitua ja vaellettua jatkuvasti oman työn ohessa. Tämä vuosi on mennyt vielä niin, että opiskelin, yritin ja tein täyttä työviikkoa samaan aikaan. Eikä se mikään erityinen juttu sinänsä, mutta siihen kun pistää vielä päätyön ja oman elämän epävarmuudet rasitteeksi, niin pakka nimeltä uupumus on valmis. Nyt ollaan onneksi jo paremman puolella, mutta päätin silti pitää välivuoden pitkistä vaelluksista vuonna 2025. Päätökseen vaikutti toki myös mahdollinen tuleva muutto.

Toivon, että voin vielä aloittaa pitkien vaelluksien tekemisen uudella puhdilla sekä paletilla, mahdollisesti jopa (ainakin) yhden uuden hevosen voimin ja vakiintuneessa asumispaikassa. 🙂

Haluan kiittää kaikkia vaelluksilleni tähän asti osallistuneita ihania asiakkaita sekä yhteistyökumppaneita sekä rohkaisijoita ja taustatukijoita! Teidän kanssa olen saanut toteuttaa unelmiani. Katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Sivuhuomautus: Sometauko jatkuu ja tuli itseasiassa poistuttua somesta kokonaan (FB, IG). Toistaiseksi aoin jatkaa näin ja uskoa siihen, että ilman someakin voi yrittää ja olla olemassa.
Kiitos siis sinullekin, joka luet blogiani! 😉