Lähdettiin Koskenniskan veneenlaskupaikalta klo 13.45. Vuokrasin kajakin Kanoottivuokraamosta Hartolan Miikka Kähöseltä. Paljon helpompaa, kun joku muu hoitaa kajakin kuljetukset, varsinkin, kun lähtö- ja päätöspaikka on eri.

Ensimmäiset 2 tuntia olikin itselle ihan tuttua, kun tulee juurikin tuota Koskenniska-Hotila väliä vedettyä porukalle. Se on kyllä meikäläisen lempparipätkä Tainionvirrasta, eniten virtauskohtia ja kuin kirsikkana kakunpäällä Vanhansillankoski. Lehmätkin oli laitumella sosiaalisia ja tutkailivat meitä rantatörmäällä uteliaina.

Hotilan padolla pidettiin pieni evästauko ja ihasteltiin kaunista patoympäristöä. Huussikin oli ihan luksusluokkaa; oli siistiä, vessapaperia ja käsidesiä.

Melontakaluston kantomatka taitaa Hotilan padolla olla kaikista pisin. Ennen evästaukoa kajakit tuntui kevyiltä, tauon jälkeen voimat oli karanneet vatsalaukkuun ja ähistiin huomattavasti enemmän. No, matka pääsi kuitenkin jatkumaan Kirveskoskelle.

Kirveskosken padolla on ehkä kantomatkoista haastavin kohta, kun on tienylitys, ylä- ja alamäki ja tieaidan alitus, vaikka matka ei olekaan pitkä. Oltiin mekin siinä hetken liikenteen tukkeena säheltämässä. Onneksi ei ole vilkas liikenne ja autot liikkuu hiljaa. Padon jälkeen on aina hauska meloa virtauskohtaan ottamaan vähän vauhtia. Tähän mennessä ollaan muuten nähty lähemmäs 20 haikaraa! Loppukesän ja alkusyksyn melontareissuilla on kyllä melkein varmasti hirveä määrä haikaroita Tainionvirralla ja paras paikka niitä nähdä on juurikin Koskenniemen Campingin ja Hotilan väli.

Saavumme Joutsjärvelle, jossa ei onneksemme tuule suuremmin, pientä ristiaallokkoa, joka ei melontaa haittaa. Haavistonniemen laavu löytyy helposti ja rantaudumme noin klo 18. Ranta on söpö, matala joskin mutapohjainen ja lumpeinen. Laiturikin löytyy. Ja taas hieno huussi! 🙂 Kaksi tulipaikkaa jää nyt palovaroituksen takia käyttämättä. Ripustelemme riippumatot parhaille paikoille ja alamme väsäämään kanttarellikeittoa höystettynä porkkanoilla, kuivalihalla ja oman maan perunoilla. Nam!

Riippumatto on vasta toista kertaa käytössä ja viimekerrasta oppineena olen hommannut alustan eristämään kylmää paremmin. Toki meikän makuupussi kaipaisi päivittämistä (se on ollut mulla jostain 10 vuotiaasta asti) ja olenkin varautunut kunnon villakerrastolla yöhön. Piirrän hetken maisemaa ja luen Philip Pullmanin Kultaista kompassia, joka yllätti koukuttavuudellaan iloisesti. (Yleensä luen samoja fantasiakirjoja uudestaan ja uudestaan.)

Yö tuli nukuttua yllättävänkin hyvin ja lämpimästi. Aamupalaksi pikapuuroa, hedelmää, keitetyt kananmunat ja omena. Loppupäiväksi ei olekaan kuin Alpenin myslipatukoita. Vettä olin varannut koko reissulle 2litraa ja 1.5 jäljellä.

Seuraavaksi ihastelemme Nuoramoistentien siltaa, Vanhansillantien siltaa ja Maatiaiskosken patoa. Nyt saakin meloa ihan padon reunaan kiinni ylityspaikalle. Melontakaveri törmäsi tuttuihin ja päästiin ihan sisävessailemaan tässä välissä. Kaunis on tämäkin pato.

Sitten onkin edessä hampaiden kiristelyä Nuoramoisjärven vastatuulessa. Meikälle järviosuudet on aina haastavia, kun tuntuu, että ei etene eikä melontaa voi lopettaa hetkeksikään, kun heti valuu tehty työ hukkaan. Lasken jokaisen kauhaisun ja kuvittelen olevani kone ja 40min jälkeen järvenselkä onkin ylitetty.

Saavumme Virtaalle ja padon ylityksen jälkeen jokiosuus alkaakin olla ohi ja väylät levenevät. Pysähdymme ihastelemaan upeita lumpeenkukkaryppäitä. Kaislikon seassa on vielä ihanat tyynet hetket ennen viimeistä rutistusta sivuaallokossa. Vasen käsi joutuu tekemään enemmä hommia kajakin suorassapitämiseen, kun evä ei tullut mukaan. Alkaa jo mukavasti tuntua lihaksissa tämä viimeinen etappi.

Campingin rannassa olemme 13.45. Päivämatkat olivat 20km ja 23km, jotka meloimme 4,5h ja 5h ajassa. Kajakki oli mun mieleen, eteni hyvin aallokossakin ja oli muutenkin näppärä, tavarat mahtui hyvin ja ne sai kajakin sisään suojaan. (vrt. viimekerralla meloin Tainionvirran ilmatäytteisellä pikkukajakilla ja aikaa kului 8h(Koskenniska-Nuoramoisten silta)+6h (Nuoramoisten siltaa-Camping Sysmä)).

Kauhee nälkä: suunta kohti Fantasiaa ja Bella Pollo-pizza kohti suuta. En muista millon pizza ois maistunu niin hyvältä.