Hevosten siirto: Ravioskorpi – Terrikorpi – Taipale

27.8.2021 – 28.8.2021

Siirsimme Safirin ja Sleipnirin veljen kanssa ratsastaen Ravioskorvesta Taipaleeseen. Yövyttiin yksi yö yksityisellä laavulla Terrikorvessa. Eihän siinä kamalasti unta tullut, kun Slepen täytyi pitää Safirille jöötä ja tömisteli menemään koko yön.

Tuli testattua uutukainen hammokki, ja ihan tykkäsin, vaikka sinne ns. pääseminen ja asennon löytäminen oli aikamoista ähellystä. Olise silti mukavampaa kuin maassa makoilu. Ja toki helppous ja pieni varustemäärä houkutti kokeilemaan. Jatkoon siis. 

Ensimmäinen päivämatka oli pidempi, noin 30 km. Saavuttiin laavulla iltahämärässä ja tehtiin pikapikaa aitaus heppasille. Olin etukäteen tuonut laavulle kaiken tarvittavan varustuksen aitausten tekoon. Lisäksi toin hevosille heinää ja vettä, mutta laavun vieressä oli onneksi puro. Heinää olisi voinut ottaa enemmänkin kuin yhden paalin, koska laavun vieressä kasvoi hyvää ruokaheinää vähänlaisesti. 
Ratsailla meillä oli messissä siis reput ja satulalaukut (kiitos lainasta Nina), jonne otettiin mukaan kevyttä ja välttämätöntä reissukampetta. Laavulle olin tuonut jo suurimman osan ruokatarvikkeista myös meille kaksijalkaisille. 

Poikkesimme myös Tepoojärven rannalla, jossa hevoset ikävä kyllä innostuivat piehtaroimaan kamat päällä. Onneksi ei mikään hajonnut siinä sekoillessa. 
Ekana päivänä lähdettiin toisaan kolmen maissa liikenteeseen ja laavulle saavuttiin yhdeksän ympärillä. Taukoja pidettiin reitin varrella yksi. Toisena päivänä ”heräiltiin” siinä viiden aikaan aamusta ja aamutoimien ja siivoilun jälkeen veikkaisin, että liikkelle päästiin seitsemän aikaan. Taipaleessa oltiin kymmenenjälkeen ja matkaa taitettiin ~20km. 

Jännin hetki reissussa oli varmaan asfalttiosuudet. Jouduttiin hetki kävelemään Valittulantietä ja ohittavat autot eivät kamalasti hidastelleet. Pari autoa meni metrin päästä 80km/h. Eipä siinä, mutta rekkakin huristeli ohi niin, että Selepe vetäsi 180 asteen käännöksen suoriltaan. Ei kamalasti naurattanut. Sen jälkeen kyllä säikkyi jo autojakin, eikä ihme. Onneksi asfalttiosuus ei ollut pitkä ja päästiin nopeasti turvaan hiekkatielle. Liikenteen takia valitsin hiljaisen Katariinantien Liikolantien sijaan. Loppumatka olikin ihanaa metsämaastoa, vaikkakin osittain kovin kivikkoista. Tässä vaiheessa Safirin satulalukut pettivät toiselta puolelta ja tuli pieni säikähdysmomentti ja rodeopukki. 

Koko reissun ajan hepoilla riitti hyvin menohaluja, oikeastaan olin oikein yllättynyt Slepen reippaudesta. Tiedänpähän nyt, että askellajien epäpuhtaus johtuu sillä lähinnä laiskuudesta, koska nyt viiletettiin tosi hyviä tölttipätkiä! 

Reittivalinta osui ainakin omasta mielestä nappiin ja uskoisin käyttäväni samaa reittiä takaisin mennessä keväällä.