Lokakuu 2025 vol.2

Kylläpäs sitä ahkerasti nyt kirjoitellaan blogia, kun tulee kaksi tekstiä kuukaudessa, jopasjopas…

Ratsastuskenttä tuli virallisesti vihittyä käyttöön, kun sain vetää ensimmäisen ratsastustunnin. Slepe palveli hienosti opetusmestarina. Molemmat poitsuthan on kentällä asteen tahmaisempia, ja Slepe kun on tuollainen hitaasti syttyvä valtamerilaiva jo muutenkin, niin vähän jännitti, että mitenhän sujuu. Alkutahmeuden ja sisäänpäin puskemisten (ja peräti kammokulman ”säikkyminen”=protestoinnin) jälkeen alkoi pikkuhiljaa sujua. Tehtiin alkuun pohkeenväistöä, sitten pysähdyksiä ja peruutuksia. Yhdistettiin pohkeenväistö ajatus tarkkoihin kulmien ratsastamisiin ja pysähdysten ja peruutusten jälkeen siirryttiin tehokkaasti raviin. Tätä jumppailtiin ja oli tosi kiva lopussa nähdä, miten Slepe alkoi laskea päätään ja maiskutella huuliaan, sillä oli selvästi mukavaa. Ratsastajalla oli ihanan pehmeät otteet ja tosiaan ratsasti hyvin istunnalla, eikä hetkauttanut, vaikka mentiinkin vain ratsastusvyöllä (ja riimusuitsilla ilman kuolainta).
Vielä en ole uskaltanut paljoakaan kenttätunteja mainostella, mutta ehkä tästä voi jo rohkaistua ainakin jonkunlaiseen tuntitoimintaan. 🙂 Toki maastoilut ykkössijalla.

Muita kuulumisia: Meillä on nyt kolme lammasta. Päkä, Ella ja viimeisimpänä tulokkaana Irma, joka sai heti lihavan kuntonsa takia lempinimekseen Irmapallo. Irma oli karannut teuraskuormasta ja etsi kotia. Laumassa vaikuttaa olevan tosi nössykkä. Vaikka koon puolesta voisi toiset helposti jyrätä, en ole kertaakaan nähnyt, että puskisi kumpaakaan. Ja onneksi vanhat leidit otti sen hyvin vastaan. Päkää piti pitää vähän silmällä, kun on kuulemma yleensä melko tossukka, mutta kun ei Irma haastanut ollenkaan, meinasi se ihan innostua, kun pääsi kerrankin vähän uhittelemaan. Otti oikein vauhtia puskuun, mutta pysähtyi useimmiten vähän ennen törmäystä. Tosi nopeasti kuitenkin tilanne rauhoittui. Irma on tosi rauhallinen kaveri, kesympi kuin luulin, mutta aika, miten sen sanoisi ”ilmeetön” möllöttelijä. Kun menee viereen ja silittää, niin häntä kyllä heiluu vimmatusti! Ei kuitenkaan samalla tavalla hakeudu (ainakaan vielä) hellittäväksi, niinkuin Ella ja Päkä. Aika näyttää, millainen persoona siitä lopulta kuoriutuu. Toivottavasti ei kuitenkaan karkailijaa. Se nimittäin juoksi aika nopeasti sähkölangoista läpi kuin mikäkin tankkeri. Lihavuutensa takia sain sen kuitenkin juostua kiinni! Nyt ovat aitassa ja pääsevät ulos seuraavan kerran keväällä. Josko temput olisi unohdettu siihen mennessä.

On taas palattu normaaliaikaan; mikä helpotus! Kummasti tuntuu, kuin olisi enemmän aikaa tehdä asioita. Ollaan saunottu ahkerasti puusaunassa ja laitettu pihaa ja eläintiloja talviteloille. Kanat on päässeet uuteen kanalaan, johon tuppaantui (hups) myös muutama viiriäinen. Ne onkin ainoita, jotka tällä hetkellä munii, kun muilla on sulkasato ja mikälie mieltä painaa, kun ei munia tule. Kaikenlaista on kokeiltu. Olkoot kanat luksuskanalassa onnellisia ja jääkööt minä ilman munia, mitäpä tuosta! ;D Sain myös uuden kukon, ja voi mikä nössykkä se onkaan.. Kanat olleet vissiin liian kauan ilman kukkoa talossa, kun pistävät niin kovasti hanttiin. Vähän toki nuori kukkosyksilö vielä, ehkä se siitä vielä karaistuu. Todella herttainen ja kesy luonne kyllä ihmiselle, tänään se istui kädellä ja tyytyväisenä naksutteli nokkaansa silityksille. Kukaties, seuraava kuvauskukko meitille?