17.6.2024

Tää kevät on ollut kanivauvojen aikaa. Esikko poiki 7 värikästä poikasta toukokuussa, joista 3 oli tyttöjä 4 poikia. Otin asiakseni keskittyä tosissaan niiden kesyttämiseen ja jokapäiväiset silittelysylittelyt on tuottaneet tulosta ja puputeista on kasvanut ihania lemmikkikaneja.
Poikasten äiti on siis Esikko; saksanjätticheck ja ranskanlupan risteytys ja isä Pyry, Mörkön jälkeläinen, meidän ykis parhaista pupuista, joka jouduttiin lopettamaan marraskuussa hammasjuuripaiseen takia. Pyryssä on rotuina siis isohopeaa ja uudenseelanninpunaista, jos oikein muistan.
Olinkin iloinen, kun yksi poikasista oli ottanut ylleen isoäitinsä mustan turkin. 🙂 Hän sai nimekseen Puolalahden Hattivatti. Tyttönä jää myös meille loppuelämäkseen. ❤
Toinen laumaan jäävä tyttö on äitinsä kopio, Puolalahden Vatukka. Hänen melkein identtinen sisar, Puolalahden Rohkelikko vähän tummemmalla selkäraidalla lähtee uuten kotiin kesäkuun lopussa. Uroksista meille jää asustelemaan ainakin Puolalahden Omar, toffeenvärinen jättikorva, joka oli tänä aamuna jo tutustumassa suureen maailmaan. Se oli siis karannut, kun häkin ovi oli jäänyt huonosti alareunasta auki. Onneksi palautus laumaan sujui muitta mutkitta. Hattivattikin oli ulkopuolella, mutta fiksuna tyttönä osasi itse palata häkkiin sisälle. Omaria joutui hetken etsiä, kun rohkeana poikana lähti juoksemaan häkistä päinvastaiseen suuntaan. Nyt on ovenkarmi vahvistettu, niin seikkailut saa odottaa, kunnes puput on sen verran isoja, etteivät enää pääse juoksemaan ulkoaitojen läpi.

Esikon nimi on napattu yhdesta lempikirjoistani Ruohometsän kansa. Tällä teemalla mennään myös kahden uroksen nimissä; Puolalahden Paatsama ja Puolalahden Ratamo, kaksi ruskeaa urosta.
Pahnanpohjimmaisena on Puolalahden Ruu, riistanruskea uros, joka on vähän hermoherkkä, mutta kesyyntynyt myös ihan hyvin.

Pipetöörin eli Ilonan vahinkopoikasia syntyi 10 kappaletta. Koskaan ennen ei ole käynyt vahinkoa ja harmi, että syyllinen oli Ilonapupun isä. Mitä netistä lueskelin, niin sukusiitos ei kaneissa onneksi ihan heti aiheuta haittaa, mutta siitokseenhan nämä puput ei kelpaa mitenkään. Tässäkin varmaan koulukuntia, mutta itse olen tosi tarkka sukusiitoksesta, jonka näkee jo siitäkin että risteytän eri rotuja, jotta geenipooli olisi moninaisempi. Lemmikiksi pyrin tätäkin poikuetta ensin myymään, mutta meillähän kaneja kasvatetaan myös lihaksi, eli luulisi, että syksyllä on pakastin täynnä.

Pienestä ”kanikatastrofista” huolimatta oon ollut tosi iloinen, kun kaneja on paljon ja saanut järkkäillä lisätiloja vanhan aitanpäätyyn uroksille. Siirsinkin jo Pyryn ja Zeuksen sinne ja saavat sitten omat urospoikasensa kanssansa kasvamaan kunhan vieruitusikäisiksi pääsevät. Pipetinkin ja sen poikaset siirsin vanhasta pesästä uuteen tilaan ja poikaset pistivät ihan leikiksi hetkeksi ennenkuin nukahtivat kasaan. Pipettikin oli varmaan tyytyväinen kun pääsi äitinsä Hertan hyysäämisestä.