Kirjoittamani juttu Suomen Islanninhevosyhdistyksen lehteen 12/2021

Jutussa kerron kokemuksistani työharjoittelujaksolla Riding Iceland vaellustallilla Pohjois-Islannissa Saltvikissa kesällä vuonna 2016. Opiskelin eläintenhoitajaksi Hyvinkäällä Hyriassa ja erikoistuin hevosiin. Kuukauden harjoittelujakso muuttui lopulta kolmen kuukauden työksi ja elämäni tähän asti upeimmaksi kokemukseksi.

1. toukokuuta: Matkapäivä

Istun bussissa ja mietin: Islanti on kyllä aika ihmeellinen maa. Vasemmalla näkyy välillä niin muhkuraista laavakiveä, että en kuvittelisi siinä kävelevän minkään hiirtä isomman olennon, kun taas oikealla saan ihailla samettisen pehmeän näköistä heinikkoa. Sitten näkyy vuoria! Lumisia vuoria, mustia vuoria, ruskeita vuoria. Teräviä, rosoisia, sileitä vuoria. Miten voi olla näin paljon eri värejä ja muotoja? Sääkin muuttuu kuuden tunnin matkalla jatkuvasti; Pilvisestä sateiseen, sateisesta aurinkoiseen ja aurinkoisesta sumuiseen säähän. En voi koko matkan aikana ummistaa silmiäni ollenkaan, niin lumoutunut olen maisemista.

Akureyristä jatkan matkaani autolla hostini kyydillä Saltvikin tilalle, jonne pääsemme kellon lyödessä yksi yöllä. Bjarni näyttää huoneeni vaaleassa kivitalossa, jossa tällä hetkellä asustaa minun lisäkseni kaksi muuta työntekijää. Sesongin alkaessa myöhemmin toukokuussa työntekijöitä tulee lisää, suomalaisiakin. Toivottelemme hyvät yöt ja tervehdin toista asukkaista, jonka islantilaisesta nimestä en saa mitään selvää. Pitää kysyä uudestaan huomenna.

3. toukokuuta: Paikat tutuiksi

Yöllä ei tule kunnolla pimeää ollenkaan. On myös todella hiljaista; Puut eivät suhise (koska niitä ei ole) ja autot eivät viuhu ohi (koska niitäkin on hyvin vähän). Alkaa sataa lunta.

Herään kello 4.00. Herään kello 5.00. Herään kello 6.00. Herään kello 7.00. Luovutan.

Kymmeneltä kävelen Bjarnin asunnolle ja käymme läpi päivän suunnitelman. Aamupalaksi syön muroja ja piimää, joka ei oikein vakuuta. Onneksi lähdemme Husavikiin, jossa pääsen kauppaan. Husavikissa käväisen pikaisesti myös valasmuseossa. Näyttely on pieni, mutta mielenkiintoinen, ja uutuutena on sinivalaan (lemuava) luuranko, joita ei maailmassa ole näytteillä kuin muutama.

Ensimmäinen hevostuttavuuteni on nimeltään Visa. Lähdemme työntekijä Annan sekä kahden ruotsalaisen turistin kanssa hirveään räntätuuleen parin tunnin vaellukselle. Olen pukenut päälleni aluskerraston, hupparin, ratsastushousut, fleecetakin ja tuulitakin, sekä kaiken tämän päälle vedän vielä lämpöhaalarin. Kuljemme tuulta vasten meren mustahiekkaiseen rantaan. Meri pauhuaa ja hiekka on upottavan pehmeää. Ylitämme virtaavan puron rännän piiskatessa niin, että silmiä on vaikea pitää auki. Laskeudumme jyrkkiä mäkiä ja nousemme vielä jyrkempiä rinteitä ylös.

Turistit, jotka ovat kokemattomia ratsastajia, ovat tyytyväisiä, joten jatkamme pidempää reittiä. Retken jälkeen olen läpimärkä, jäässä ja onneni kukkuloilla.

Illalla siivoamme Annan kanssa karsinat ja Bjarni näyttää hevosten ruokinnan sekä tarhaamisen. Hevosten käsittely tapahtuu pääosin ilman riimuja tai muita apuvälineitä ottamalla hevosta leuan alta kiinni sitä siirrettäessä tai ajamalla ne tarhasta karsinoihin.

Seurasin myös maastakäsittelyä tallin pienessä maneesissa. Tässäkin hevonen oli vapaana ja se totteli kaikkia ohjeita. Tallin toinen koirista juoksi melkein hevosen jaloissa, eikä se häiriintynyt lainkaan. Kaikki hevoset ovat tottuneita koiriin. Ne eivät letkauta korvaansakaan, kun tallin nuori bordercollie yrittää jatkuvasti paimentaa niitä. Välillä se kiskoo hevosia hännästä yrittäessään saada niitä reagoimaan itseensä.

4. toukokuuta: Uimaan!

Aamulla sataa taas lunta. Menemme Bjarnin kanssa ruokkimaan isomman hevoslauman laitumelle. Bjarni siirtää traktorilla paalit, minä kuorin muovit päältä ja avaan porttia. Ehdin ihastella merenrannan isoa aallokkoa ja hengittää syvään suolan- ja leväntuoksuista merta. Kun olemme saaneet kaikki kahdeksan paalia siirrettyä, jään laitumelle siivoamaan paaleista jääneitä muoviroskia. Siivotessani ympärilleni alkaa pikkuhiljaa kertyä iso joukko uteliaita turpia. Annan kaikkien hevosten tutustua rauhassa. Ne luulevat, että muovipussissani on leipää.

Illalla hevosten karsinoiden siivouksen ja iltaruokinnan jälkeen lähdemme Bjarnin ja hänen vaimonsa Elsan kanssa Husavikin uimahallille. Uimahalli on maauimala, jossa vesi tulee suoraan kuumista lähteistä maan sisältä. Nautiskelemme altaissa ja kuuntelen islannin kieltä. Kysyn

muutamien sanojen merkityksiä ja kertailen mitä sanoja olen jo oppinut. Kokeilen myös islantilaista versiota saunasta. Se on höyrysauna; kiuasta ei ole ja huoneeseen puhalletaan kuumaa höyryä, joka sekin luultavasti saadaan ohjattua maan uumenista. Ilmassa haisee mätä kananmuna.

5. toukokuuta: Retken vetäjänä

Herään aikaisin innokkaana aloittamaan työt. Hevoset ruokittuani alan lämpimikseni siivoilla ja järjestellä satulahuonetta. Ruokin kissat ja istuessani hetkeksi oleskelutilan sohvalle, molemmat hyppäävät syliini paijattavaksi.

Otamme Bjarnin kanssa Visan ja Freyjan sisälle ja laitamme ne valmiiksi asiakkaita varten. Visalla on niin tuuhea harja, etteivät suitset meinaa mahtua korvien taakse. Molemmat ovat melkoisen kuraisia, mutta lika irtoaa helposti. Hevoset myös kuoriutuvat talvikarvastaan, ja maneesin pohja onkin pian peittynyt pehmeän karvamaton alle.

Tällä kertaa asiakas on kokeneempi ratsastaja Tanskasta. Aloitamme retken ja seuraan tarkkaan melko selväksi muodostunutta polkua. Saavumme rantaan ja kavionjäljet ovat osittain huuhtoutuneet pois. Onneksi muistan rantavaiheen reitin parhaiten. Meri pauhuaa ja tuuli humisee korvissa. Tulemme puronylityskohdalle, jossa uoma näyttää jyrkemmältä kuin viimeksi. Visa tölttää reippaasti, mutta Freyja tippuu raviin. Kertaan asiakkaan kanssa tölttiin siirymisen ja jatkamme valitsemassamme askellajissa. Asiakas on tyytyväinen parin tunnin retkeemme ja sanoo islanninhevosten olleen parasta matkansa aikana.

Iltapäivällä Bjarni lainaa käyttööni autonrämän, josta etupeili on lähtenyt irti eivätkä lasinpyyhkimet toimi. Ihana päästä kauppaan! Palatessani tilalle tapaan Bjarnin tyttären Idynnin, jonka kanssa ajamme rantaan tarkistamaan lauman kunnon. Yhdellä hevosista on takertunut rautalanka harjaan. Hevonen on arka, ja joudumme näkemään paljon vaivaa saadaksemme rautalangan irrotettua.

Lopuksi kävelemme rantaan ihailemaan merta. Juttelemme tulevaisuuden suunnitelmista ja matkustamisesta. Olemme yhtä mieltä siitä, että työnteko eri kulttuurissa ja matkustelu avartaa.