Taipale-Tepoo-Ravioskorpi 13.-14.5.2022 Hevosten siirtoratsastus

Veljen kanssa lähdettiin Sysmän Taipaleesta liikenteeseen sateelta tuoksuvana aamuna, joka selkään päästyämme muuntautui lämpimäksi kesäpäiväksi. Testiin pääsi juurihankitut ISOT satulalaukut, jotka palveli ihan hyvin, tosin jouduttiin keksimään ylimääräisiä remmejä, kun laukkujen omat remmit olivat niin lyhyitä.

Ensimmäinen osuus Taipaleesta Terrikorven laavulle sujui rauhaksiin käveleskellen tuttuja reittejä. Hepat olivat tosi rauhallisella mielellä, toisin kuin viime syksynä; silloin Slepe kuopi kärsimättömästi ja turhautuneena joka pysähdyksessä.

Terrikorven laavulla pidettiin n. 20min tauko, jossa koitettiin huonolla menestyksellä juottaa hevosia purosta, joka oli heidän mielestään liian vaikeapääsyinen paikka. Onneksi pääsivät matkalla kuitenkin juomaan hyviksi havaitsemistaan lätäköistä. Hepat saivat satulat hetkeksi pois ja pääsivät piehtaroimaan sekä mutustamaan porkkanoita kaksijalkaisten hetken hengähtäessä.

Terrikorvesta jatkamme vähänkäytettyjä tienpohjia kohti Nuoramoista. Reitti muistuu mieleeni hyvin, eikä karttaa tarvitse paljoa tarkistella. Metsässä näemme merkkejä karhuista ja otinkin mukaani ns. karhukellon, jota kilistelen matkalla, sillä en halua törmätä karhuihin saati hirviin tällä reissulla. Ukkometsoja nähtiin kyllä, mutta onneksi eivät olleet kosiotuulella.

Kuljemme hiljaisilla metsäteillä ja parissa kohtaa poikkeamme metsään oikaistaksemme seuraavalle tienpätkälle. Välttelemme isompia teitä, joilla autoja voisi tulla vastaan; mukavampaa ja rennompaa menoa.

Vanhansillantiellä huomaan yht’äkkiä, että veljeni satulalaukuista on lennähtänyt makuupussi omia menojaan! Ei mitään käryä, missä kohtaa se on tippunut. Olisikohan Gopro tallentanut todistusaineistoa? No, sitä emme kuitenkaan lähde tällä reissulla etsimään, vaan katsotaan laavulla, mitä voidaan tehdä.

Saavumme Tepoolle ja käymme juottamassa hevoset järven rannalla. Yllätykseksemme järvi on tulvinut oikein huolella; rannoista ei ole merkkiäkään. Kahlaamme hevosten kanssa ja ne selvästi nauttivat viilennyksestä; polskuttelevat vettä jaloillaan ja turvallaan ja etenevät mahaan asti yltävässä vedessä korvat hörössä. Matalammassa vedessä Slepe päättää koittaa piehtarointia, onneksi veli ehtii hypätä selästä ja estää sitä kääntymästä kyljelleen satulalaukun päälle. Rytäkässä suitsetkin lentävät päästä. Onneksi mikään ei hajonnut, eikä ketään sattunut.

Jatkamme vedenvaltaamaa polkua laavulle, joka sijaitsee harjujen välisessä laaksossa. Laavun lisäksi alueelta löytyy taukotupa, puuvaja ja puucee. Hoidamme hevoset, teemme niille aitauksen ja sytytämme tulet avolaavulle. Ilta on kaunis ja herkuttelemme ylenpalttisilla eväillä. 6 tunnin ratsastuksen jälkeen minulla on vielä sen verran energinen olo, että käyn käppäilemässä lyhyen luontopolun harjun päällä, josta aukeaa upeat maisemat Tepoojärvelle.

Ripustan itselleni riippukeinun hevosten lähelle ja ennen nukkumaanmenoa haemme vielä lähijärvestä vettä hevosille. Ilta alkaa kovaa tahtia viiletä (yöksi luvattiin alimmillaan +3) ja minä käperryn makuupussiin riippumattooni veljeni vallatessa tuvan. Yöllä kuitenkin hiivin tupaan itsekin, kun kylmä alkaa kalvaa luita. Ei olisi pitänyt jättää villapaitaa kotiin. Tuvassa nukumme molemmat selkä lämmintä tiiligrilliä vasten ja nappaamme muutaman tunnin unet.

Hevoset alkavat yöllä remuta, ja käynkin jakamassa aitauksen kahtia. Se auttoi; molemmat hepat rauhoittuvat ja käyvät makuulle. Taisivat olla vähän ylivireässä tilassa.

Kylmän takia nousemme jo neljältä aamuyöstä tekemään laavulle aamunuotiota. Vähäisten yöunien filosofisen syvälliset aivot tuovat esille kysymyksiä kuten: Miksi hevosilla on turpa? Mitä jos hevonen olisikin lihansyöjä? Ja: Miksi hevosen pää on sen muotoinen kuin se on? Näihin kysymyksiin emme valitettavasti löytäneet vastauksia…

Nuotion lämpö ja kahvi tekevät terää. Lähdemme liikenteeseen 6.40 kaikki vähän väsyneinä, mutta silti hyvällä fiiliksellä. Matka taittuu parissa tunnissa Starhillin pihaan, josta laumatoverit jo huutelevat tarhasta. Poitsut pääsevät viereiselle laitumelle syömään vihreää, mikä on oikein hyvä päätös ahkerille. ❤